Yhdistyksen historiaa
Näkövammaisten kirjastoyhdistys ry 120 vuotta
Aprillipäivänä 1.4.1890 kokoontui 17 naista Fabianinkadulla sijaitsevaan asuntoon senaattori Leo Mechelinin tyttären Celyn kutsumana. Tällöin päätettiin perustaa yhdistys nimeltään "Böcker åt de blindas - Kirjoja sokeille". Yhdistyksen tarkoituksena oli sen sääntöjen mukaan "avata kirjallisuuden aarreaitta sokeille jäljentämällä tavallisesta kirjoituksesta sokeainkirjoitukseksi sellaisia kirjallisia teoksia, jotka kiinnostavat sokeita ja joista on heille hyötyä".
Yhdistyksen jäseneksi pääsi, jos sitoutui vuoden loppuun mennessä jäljentämään kirjan pisteille käyttäen Louis Braillen kehittämää järjestelmää. Yhdistyksen säännöt olivat suhteellisen tiukat, sillä siitä ei voinut erota muuta kuin vuosikokouksessa.
Kun teoksia oli jäljennetty riittävä määrä Kirjoja sokeille -yhdistys perusti lainakirjaston vuonna 1894. Tällöin kirjoja oli mahdollisuus tilata myös Helsingin ulkopuolelle maksua vastaan. Yhdistys ja sen ylläpitämä kirjasto toimi aluksi laittomana, sillä autonomisessa Suomessa ei saanut perustaa yhdistyksiä ilman lupaa. Luvan myönsi keisari ja myöhemmin senaatin talousosasto. Yhdistys päätti myöhemmin rekisteröityä ja toimintaa voitiin jatkaa laillisesti.
Kirjasto toimi Sokeain ystävien sokeainkodissa vuoteen 1906 saakka jolloin Eläintarhaan valmistui uusi kirjastotalo. Talo oli käytössä vuoteen 1972 saakka, jolloin siirryttiin isompiin Mäkelänkadun toimitiloihin.
Yhdistys ylläpiti kirjastoa lähes 90 vuotta ja vuonna 1978 Sokeain kirja ja ääninauha ry:n henkilökunta siirtyi kokonaisuudessaan kirjastoon, joka sitten siirtyi valtion ylläpitämäksi. Täten kirjaston talous saatiin vakaalle pohjalle. Samalla Kirjoja sokeille -yhdistys muutti nimensä Näkövammaisten kirjastoyhdistykseksi.
Kirjaston siirtyminen valtiolle vaikutti yhdistyksen toimintaan melkoisesti. Aikaisemmin sen voimavarat olivat menneet melkein kokonaan kirjaston toimintojen pyörittämiseen. Se jatkoi toimintaansa kirjaston tukiyhdistyksenä tarkoituksenaan lisätä näkövammaisten kirjallisuusharrastuksia ja se toimii myös lainaajien etujärjestönä. Yhdistys onkin järjestänyt yhdessä Näkövammaisten kulttuuripalvelun ja muiden näkövammaisjärjestöjen kanssa lukuisia kirjallisuusiltoja ja muita kirjallisuustapahtumia. Yhdistys on tukenut näkövammaisia kirjoittajia kustantamalla kirjojen painokuluista syntyneitä kustannuksia. Poliittisiin päättäjiin on pyritty vaikuttamaan kirjaston määrärahojen supistuessa. Osittain tässä työssä on onnistuttukin.
1980-luvun lopulla Kirjastoyhdistyksen toiminta laajeni kehitysaputyöhön. Sambian Lusakaan rakennettavan näkövammaisten kirjaston suunnittelukustannukset maksettiin yhdistyksen varoista. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto hoiti varsinaisen rakennuskustannuksen.
Neuvostoliiton hajottua eteläisen naapurimaamme Viron näkövammaisten järjestöt joutuivat pahaan pulaan. Yhdistys teki yhteistyösopimuksen Tartossa sijaitsevan näkövammaisten koulun kanssa tukemalla oppimateriaalin tuotantoa näkövammaisille oppilaille. Myöhemmin Viron valtio on siirtynyt tukemaan koulua.
2000-luvulla siirtyminen Daisy -kirjoihin aiheutti taloudellisia vaikeuksia monille Näkövammaisten keskusliiton aluejärjestöille. Kirjastoyhdistys on pyrkinyt ajanmukaistamaan aluejärjestöjen tuotanto-ohjelmia maksamalla osan kustannuksista.
Näkövammaisten kirjastoyhdistys on myös liittynyt jäseneksi vuonna 2008 perustettuun Suomen Daisy-konsortioon, jonka tehtävänä on levittää Daisy-tietoutta maassamme. Suomen konsortiolla on täysjäsenyys kansainvälisessä Daisy-konsortiossa.
Yhdistys juhlistaa merkkivuottaan järjestämällä juhlaseminaarin. Seminaarissa tarkastellaan oman kirjaston merkitystä näkövammaisille ja kirjaston tilaa nyt.
Teksti: Jyrki Rajala
(Julkaistu alunperin Kajastus-lehden numerossa 2/2010)
Sivu päivitetty